+358 44 7351 232

+358 44 7351 232

Sarkun Blogi – Kuka mie oikeastaan olen

4.6.2018
20180516 182630

SARKUN BLOGI – KUKA MIE OIKEASTAAN OLEN

Moikka kaikille!

 

Mie oon Sarianna, tai oikeastaan tottelen paremmin nimeä Sarkku. Ajattelin alkaa pitämään blogia täällä Setlementti Linnalan Nuorten uusilla sivuilla! Tulen bloggaamaan monipuolisesti eri aiheista, mutta tänään ajattelin lähteä ihan vaan esittelemään kuka mie oikeastaan olen.

 

Mie olen 32-vuotias kahden lapsen yksinhuoltajaäiti. Olen myös mielenterveyskuntoutuja ja parhaillaan kuntoutan itseäni taas työkuntoiseksi täällä Setlementti Linnalan Nuorissa.

 

Joku onkin saattanut nähdä miusta lyhyen videon, jolla kerron elämäni haasteista Setlementtiliiton Suomen Mestarit – tunnettavuuskampanjassa. Elämäni pelottavampia, mutta samalla antoisimpia hetkiä, on ollut lähteä mukaan kertomaan tarinaani koko kansalle. Päästyäni yli älyttömästä kamerakammosta kokemus on ollut vain ja ainoastaan positiivinen. Tässä pieni ote tarinastani:

 

” Tulen rikkinäisestä kodista. Vanhempani erosivat, kun olin ala-asteella. Lapsuuteeni liittyy monenlaisia haasteita, kuten isän alkoholismi ja itsetuhoisuus sekä äidin mielenterveysongelmat. Jouduin ottamaan vastuuta muista ihmisistä todella nuorena. Koulussa minun oli hankala keskittyä ja minua kiusattiin. Minulla todettiin myös keskivaikea keskittymis- ja oppimisvaikeus. Epätasapainoinen lapsuus jätti minuun pysyvät jäljet, siitä ei ole epäilystäkään.

 

Uskon masennuksen aina olleen osa elämääni. Lapsena se näkyi jaksoina, jolloin en halunnut kavereita. Jaksoina, jolloin en tehnyt muuta kuin katselin televisiota. Jaksoina, jolloin kaikki tuntui raskaalta ja vaikeana. Vaikeammat ajanjaksot ovat kuuluneet osaksi elämääni aina tähän päivään asti. En vain aina tiennyt olevani masentunut. Kuvittelin sen kuuluvan asiaan, olihan minun elämä poikkeuksellisen värikästä!

 

Muistan vieläkin sen päivän, kun ymmärsin tarvitsevani apua. Ymmärsin, ettei elämän synkkyys ja vaikeus ehkä kuulukaan asiaan. Pakenin pahaa oloani töihin. Tein töitä hulluna ja vaadin itseltäni älyttömiä suorituksia. Sitten koitti päivä, kun en enää päässyt ylös sängystä ja kaikki tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Edes lapseni eivät saaneet minua enää liikkeelle. Siitä alkoi lähes puolentoista vuoden mittainen sairasloma.

 

Se oli rankkaa aikaa. Itsensä syyllistäminen, turhautuminen ja toivottomuus oli musertavaa. Saimme onneksi tueksemme kaupungin perhetyöntekijän ja aivan ihanan tukiperheen. Sain omaa aikaa eheytyä ja lapseni saivat nauttia ihanien ja tasapainoisten aikuisten jakamattomasta huomiosta. Pelkäsin eniten sairauteni vaikuttavan lapsiini. Sitä, että hekin joutuisivat elämään epävakaan lapsuuden. ”

 

Vaikeat elämäntilanteet ja haasteet ovat nykyään valitettavan yleisiä. Ja avun pyytäminen usein liian vaikeaa. Itselläni ainakin sen myöntäminen, etten enää pärjää yksin oli todella vaikeaa.

 

Koen kuitenkin kaikesta huolimatta olevani onnekas ihminen. Olen rohkaistunut pyytämään apua ja saanut sitä kaikkiin elämäni osa-alueisiin. Lapseni ovat säännöllisesti tukiperheessä. Perhetyöntekijä tukee arkeani viikottain. Käyn juttelemassa asioista ammattiauttajalla. Rakkaat ystäväni ovat pysyneet elämässäni ja jaksaneet tukea kurjuuden keskellä ja juhlia onnistumisia kanssani. Olen aloittanut kuntouttavan työtoiminnan täällä Setlementti Linnalan Nuorilla. Vaikka töihin palaaminen oli pelottavaa enkä ollut varma olisiko minusta siihen, se on ollut parantumiseni kannalta äärimmäisen tärkeää. Työn kautta olen päässyt takaisin kiinni normaaliin arkeen.

 

Lainaten THL:n kuntouttavan työtoiminnan käsikirjaa: ”Kuntouttava työtoiminta on sovitettava henkilön työ- ja toimintakyvyn sekä osaamisen mukaan niin, että se parhaalla mahdollisella tavalla edistäisi hänen elämänhallintaansa ja toimintakykyään. Koska kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvien toimintakyky voi vaihdella suuresti, on tärkeää, että kuntouttava työtoiminta räätälöidään asiakkaan tarpeen mukaan.” Tämä on toteutunut täällä ollessani täysin. Olemme yhdessä kartoittaneet voimavarani, osaamiseni ja yhteiset tavoitteet. Painetta tai vastuuta ei ole kasaantunut, vaan kaikki on ollut lähtöisin omasta itsestäni. Olen ihminen, joka tarvitsee haasteita ja vastuuta sopivissa määrin päästäkseni takaisin kiinni työelämään.

 

On mahtavaa olla osa työyhteisöä, jossa oikeasti otetaan huomioon yksilön henkilökohtainen tilanne ja tarve kuntoutua. Mie jaksan uskoa, että tällä työpaikalla on avainasema miun kuntoutumisessa. Tulevaisuudessa haluan auttaa muita kohtalotovereita: yksinäisiä vanhempia, yksinhuoltajia, mielenterveyskuntoutujia. Haluan ammentaa elämästäni kaiken kokemuksen ja kääntää sen positiiviseksi voimavaraksi muita auttaakseni.

 

Jos jostain syystä haluat lukaista koko tarinani – se löytyy osoitteesta setlementti.fi/suomenmestarit

 

Sivulta löydät myös kahdeksan muun urhean ihmisen selviytymistarinan. Käy ihmeessä lukasemassa!

 

Kirjottelemisiin!

Sarkku

20180516 182438

20180516 182630